sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

eis



 väsyykö sydän sykkimällä
 vai kun oli niin, ettei edes hengitä
 voikohan elää vailla vastausta
 sitä, jonka ääntä ei kaipaa kuulla


    käännän päätäni käy tuulta sadetta ikkunassa
    korvissa mitä en saa selvää ei siinä ole järkeä

























  nauha vaihtuu hiljaa huomiseen
  kahta on kaikella puolta kai
  sen kaiken täältä muistan, ja vielä
  sinä kuin sen minä tahdonkin


 mitä sinä olet


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti