enenet

 istun leveillä oksilla taas
 aivan kuin ne kantaisivat
 lehdet kasvavat jalkojeni lävitse

 virtaisin jo mahlaa
 ja laskeutuisin vain jaloilleni
 taas ensi kerran pudotessa



  kurin sielu kaukana koskettimilla
  mitä hänen sormensa ovat soittaakseen villien äänellä

  puut ladotaan ratojen tieltä
  ladotaan radoiksi, niin kaareviksi
  ne merkitään karttaan itsestään
  ajalle annetaan uusia mittoja

  ilma on luopumisen leikkiä täynnä

  ja joskus ihminen vaeltaa takaisin
  tähän järjen harhaan haluten



perhosnainen
maa
prii prii
lintuma