35 miljoonaa

auringon

 olemme pieniä kutistumme aina
         sanot, et unohda koskaan
                vaaleanvihreitä seiniä
                     tätä vanhaa aikaa
                         tuoksua, ääntä

                                en unohda
                        tässähän elämä

           sinut tehdään hiutaleiksi
                   sinä kiität kaikesta



                en kuule mitä sanot
              olet kuihtuva ihminen

                  olet auringontuoja

ääkö

   elämä

    vajoava katkarapu sen paluu kotiin
    laiturin aallot yllättävät sinut
    aika kulkee vaihtuen
    miksi vavahdella
    voisit elää paikallasi
    ruuman nurkka ja nouseva pinta
    ovisilmistä näet ilman
    satutat tällä


      kirkas punainen kojelaudalla
      silmäovien linssivääristymiä
      ihmiset he tulivat tänne
      me lähdimme takaperin
      nukahdimme veneeseen
      meidät vietiin kotiin:
      oikeassa airossa aurinko
      vasemmassa aika
   
 
         miksi he eksyivät
         teräskuoren taakse jäi asioita
         valkoinen, punainen, sininen, vihreä
         värinäsi ajassa
         ilta sai tutut pinnat
         ruskeat lehdet
         varo


   jää

sininen kausi

 olin alkanut metsästää lintuja
 ja unohtaa katumisen unohtamisen

    ei

       alkanut lopettaa tuoleilla istumista

       ja lopettanut alkaa jalkojeni tuntemista

                                    oli

    kaikki mitä ikävöin,          olemassa

                                    on

   ikävöin kaarevuutta

   horisontin, maan, kauhan ja ihmisen   

punainen kausi

   printed word and round clocks

 vieläkö sie näät niitä unia missä vettä kaajetaan astiasta toiseen?

        minä nukun kaiket päivät
         kankaat muuttavat väriään
          raaputtelen taas päätäni
           minua hieman harmittaa se, että useimpien pelikorttien
            symmetria on epätäydellinen


         
           koulu paloi tänään