irti

      hän unohtaa kuitenkin

  hän vähätellen kohottaa tornit

  tikuista rakentaa pienoismallia kaupungistaan

  nimettömiksi jäävät kadunkulmat

  uuden sukupuuton jälkeen

        lätäköitä, taas

          en aio kuivata kenkiäni patterilla

          olisin tarvinut toisen parin

    kaihi painaa

               hän kallistaa laituria rakennelmansa alla

               rikkipäät syttyvät kellareissa

               vasta nyt nimet häipyvät

               on sateista

               miksi savua ei näy

       puhtaaksi

dietro casa

   välikatto on täynnä muurahaisia

minun on päästävä kotoa
 jotain lensi sisään eikä pääse enää ulos
 eivät ne olleet mitään pääskysiä
 sillä nyt ruoka on loppunut
 ja varikset kirkuvat lankkujen läpi


  en voi nukkua
  siksi en herää