kaaomos

     nouskaa karkuun
     nouskaa karkuun
 parveilkaa kauas

 hereillä kesävalve
 näen selkeästi
   päivänvalo hiipuu
   minut vaihdetaan, vinssi nitisee
    valheunta pimeässä

  taas
  vittu
 pakko nousta

      selkäni ihoa kirvelee
    se taipuu kun kumarran niskani
    nojaan takaraivoni peiliin ja repeän
 
     raks

 asetan lattialle tyynyn
 johon voin läimäistä kirjat

 en halua herättää alakertaa

  on sitä vähemmän itsekäs
 mitä jyrkemmin kääntyy vastaantulijoiden kaistalle
 pelkääjän paikka on usein tyhjä


      laske
      kadu
     etuile
    ylpisty


 resersed
     reverved