ruusu

 tienpientareen takana
 ei valoni tarvi taittua
  ajattelen kai omiani taas
  anteeksi, ei sille ole sanoja:

 febris continua
  näkevinäni - näkevät
   kalavankila
    rahan nahan harava
     ruskohiili

 en pääse tätä lähemmäs
 vaikka arpa osuu joka aamu samojen silmien taakse:
 kuin sattumalta herään samassa kaupungissa
  samojen silmien nähtäväksi

      onko se sattuma
  voinko minä olla jatkuva?
          kuka minut muka keräisi
    tähän muotoon huomenna


                   joku on miettinyt kymmenen vuotta puolestani uudestaan
                                                      lisäten:
                                             missä tuuli nukkuu?

sonder

  continuous lights
   to the hazy roadside
    along which I walk barely seen
     to where I will orbit the earth


       when I was five I counted to one million
      it was the only time I managed to



 erysipelas

akkalansaamea

katso
 täällä talvi taipuu ja piirrustuu
 taitokset mustaa kaikki värit yhdessä
 maassa leviä ä

 piirry valo taivu päivä
 sinä ylväs yön yli yllä
 kuule kun männyt tuoksuvat aikaisin


  harhailijan jalanjäljillä
  askeleen mukana kulki
  terävä aalto vasemmassa korvassa
  se kolina pitää taukoa viimein
  osat eivät enää jäätyneet matkalle


ei halua sanoa
ei ääntä kertoa
toisen rohkeus kestää
tunte(a) pelko(a)


taia
tottalie kaikki

ihmittäin

 miksi voi olla niin vähän
   minä kuulen kaikkia sanoja
   vielä vuosienkin päähän


tahtoisin väittää:
       ei se liity


 onko yksi ansainnut päästä ylös jäljistä
 jotka teillensä kerran astelee?
   ansainnut


minun on toisteltava:
        ehkei se liity


  to stagger

  to deplete

 >

  to ease

sano jae

 jalkani eivät nouse tarpeeksi
 minä painan ja kompastelen portaisiin


   5 ja 2 leikkivät toistensa kanssa
   saartavat toisensa rinkiin suuttuen




                     silmin
                     ei voi nähdä ilman etäisyyttä

aina ka

 |unissa-ajattelija

 |moderni saatana

 |yötäluova

 |ei näe, eroa

   etsikää

   loppuuko aika silloin

  kun sitä ei ole kukaan laskemassa?

 tuleeko vuosia tulevia

 oliko ikäämme ennen meitä

 
   tänään kävelin kotiin
    toistin "elämä" eri kielillä
     tuulen humina mursi korvani
      kello valehteli minulle kolmesti
 

      |ilmansuunta
      |ilmansuuntaa
      |pointless


 odota

 mitä viivoja

 millä pinnoilla

  mitä minä pelkäsin

  te ette haalistu auringossa

   ette, vaikka haalistuva aurinko

   maalaisi teille

contour

 guilt of life - it's all common
 from what I understand

 iho kantaa aina jännitteen
  veri tahtoisi kai ulos
   paine tuntuu taipeista kaikissa
    minä uskon, minä puhkean vielä joskus

 ehkä
  jos viimein kaatuisi rinnettä vasten
  vierisi kevyesti ja onnessa

 

      rakkaus on jotain mihin uskoa,
          etkö usko?
      harva juutalainenkaan on nähnyt itse Jumalaa
      mutta mitä muutakaan hänellä on

   siipiliike humisee päivän mukana
   ihminen on sitä, miksi kasvaa
 
    miksi kasvaisi

                                          koko taivas näyttää niin ystävälliseltä
                                          kun se on täynnä pieniä silmiä