mock sun

   aurinko ratisee laskiessaan kattotiiliä pitkin

   kuin se välkkyisi silmieni kiusaksi
   ja olisin vain hetkiä peräkkäin varjoina seinällä


   sisään lentäneet linnut jättivät punaisen tuoksunsa
                     milloin se voisi näistä nurkista hälvetä
                                                     on vaikea tietää


   pelkään laskea kaihtimet
   unohtaa niin kaikki mikä astelisi aistieni ohitse

susimaailma

  nouda
  noudat
  noudata
  noudatat
 

       tulya

         diurne


          monisäkeinen
          varmuuden vuoksi
          varmuude/n -lle -sta
           


       please find



     kukkapa(i)dassa


 tunten u

  untaka
        kai
             kki


         karttaanimerkitä



  ennen
  enne
  enn
  en

eis

 väsyykö sydän sykkimällä
 vai kun oli niin, ettei edes hengitä
 voikohan elää vailla vastausta
 sitä, jonka ääntä ei kaipaa kuulla


    käännän päätäni käy tuulta sadetta ikkunassa
    korvissa mitä en saa selvää ei siinä ole järkeä

  nauha vaihtuu hiljaa huomiseen
  kahta on kaikella puolta kai
  sen kaiken täältä muistan, ja vielä
  sinä kuin sen minä tahdonkin


 mitä sinä olet

enenet

 istun leveillä oksilla taas
 aivan kuin ne kantaisivat
 lehdet kasvavat jalkojeni lävitse

 virtaisin jo mahlaa
 ja laskeutuisin vain jaloilleni
 taas ensi kerran pudotessa



  kurin sielu kaukana koskettimilla
  mitä hänen sormensa ovat soittaakseen villien äänellä

  puut ladotaan ratojen tieltä
  ladotaan radoiksi, niin kaareviksi
  ne merkitään karttaan itsestään
  ajalle annetaan uusia mittoja

  ilma on luopumisen leikkiä täynnä

  ja joskus ihminen vaeltaa takaisin
  tähän järjen harhaan haluten



perhosnainen
maa
prii prii
lintuma

ulossa

kuinka vanha olit
kun huomasit, että kuu jättää varjoja?



    taiva
   keltainen
  lauseiden tunnistaminen
 paikka

peittä

 mutta hengittipä kuitenkin

keto kussa keinui kuolleetta

  usvan yli vasta yltää utelias

   sokea ompelija ompelee omansa

    178

utopianosäveli

 tjaa

haluan kertoa kevättalvesta, lähtemisestä
  valoista taivaalla
   tuulesta sormieni välissä
    tyhjistä liukkaista kaduista
     kanelin tuoksusta tässä ilmassa
     (sinulle)
 eräistä muistijäljistä:


olemme kuin epämuodostuneet porkkanat


  6.
  mitä muistista on jäljellä


  Katri Helena Räjähti Uuniin


      3.
      jos olisimme kirjoja, asuisimme veden alla
      olisimmeko kaikki hieman kauempana sivuistamme

   minne vesi veisi lämmön meistä
   kun kuin tuuli painuu jokaiseen koloon,
   ei mikään liiku yhtä nopeasti

    vaikka minkä sinä merelle voit
    sinä olet kirja joka jatkuu vielä