confront zone

 tummat verhot eivät haalistuisi ikkunoilla
 lienee aika vaihtaa ne

   valo vuosi
   vuoti vielä, vuotaako

     kivet väsyneet
     ja sininen vesi

        akvaario

suhta

  lämpö jää peiton alle päiväksi
  pieni henkäys ennen kuin laulu alkaa
  kieli saapuu uudelle mantereelle

suma

paikka korkealla, ei portaita
  kuuluin tuonne
  entä sitten
  minä kuivuin

   kannoin puun oksilta
 keräsin vuortani hanskat kädessä
  ei minua koottu muusta kuin ihosta
  en minä luita saanut kestämään

  pieniä murtumia
   kävelykyky

  ei syitä

13

  pölyinen katto
  hiukkasia
  puhallan ilmaa,
  olen isä: revontulia

  uni ei saa minua
 sumatyna
 22 2012

mäuu

käsi paikoillaan hetken
 samentumat verisuonissa
 valuvat poispäin sydämestä laskien
 jäästä selviää vielä
 jäätyvät uudestaan

    välitilat välissä minkä käsissä välitä

    tukoksia välejä jäätymiä mitä käsitä
     yllä ylös, suojaa itsesi
     jaksa sieltä takaisin
     ota kuva matkalla

        ammuu

    helvetti on kylymä paikka

     ja mulla on jo nyt siniset huulet

diurne

päiviä:
  ukkonen ei kaiu


 keinotuuli
  kääntää loppuun lukemattomia sivuja
  painaa jäätä kiviksi
  tuo violetin rantapallon kaduilta kotipihaan
 (miksi on pimeää)


 lainasit kynää
  rikoit sen
   palautit

mitenohi

           multa suomen ilmasto kysy papereita
           ja mie sanoin että ihan vitun kylmä

    liesituuletin yöllä
    äänet



      niitä on vähemmän ku meitä
      mene, älär


        salatieteellisesti todistettu,
        aliluonto
        ylitie salavuo
 

       tesserakti

tie

      pala

     junae
     peria
    liikkuu

 7. tiedä, että katsot ohi

 8. ankkuroi itsesi kulkuvälineeseen

 9. toista totta, kangastu

 koira sokeutuu
  toinen häntä häikäisee
 
      näkee toisen toista
       kun toinen ensimmäistä kertaa

   

illassa

 jänis juoksee maata pitkin
 ja yhtä valkoisena nousee
 toukokuun illassa ilmaan siivilleen

    tuuli huutaa
    paidat liitävät naruilta sen mukaan
    katoavat minulta, tulevat kaduilla vastaan


      4. maalaa eläimiä silmiisi, niitä joista eniten ilahdut
      5. ompele housut kiinni jalkoihin
      6. tee virheet loppuun asti

 eikö jossain kaadu jo aitoja
 päivä joku jona joka ja


 vastapuolen laskettua luurin hän katsahtaa seinään,
 antaa kalenterinsa roikkua sormissaan puristamatta
  ja lopulta putoaa sen tahdissa matolle.
 hän nukkuu uhrin unta, joka leviää lammikoiksi
 hänen paitansa selkämykseen.
 seuraavana yönä hän ei nuku, 
 hän on alkanut unohdella.

eisa

 pää
 mää
 rää

 mistä kuva kertoo enemmän

Ilmainen Kirjan ja ruusun päivän kirja vain kolme päivää


        wished all of water
           to become sea to stay afloat on



  pois

mustikka

reversinielaus-
 suklaa on ruostunut.
  keksit ja kirahvit - kaikki on niin pimeää
  äpisami ämärä
  päivi äväli mähertää
  ranun otin
  minus

 joku jättää v-kirjaimen kesken
 ja nauraa vokaaleilla

    1. hio napit pyöreiksi
    2. korjaa tyyny
    3. kudo vuorella

hupsis

  surullisia syyskukkia
 .<D

    lisäys: portaat kaikuvat
    hetken väreissä muistan

     e ee e e e ee e



 20
 sinä lähdit täältä monen aamun ja illan jälkeen
  jään päihtyneenä sinun kulmiesi, nurkkiesi painamiin jälkiin
  suljen silmät - olet luomieni sisäpinnoilla
  aukaisen - aurinko kantaa varjottomia läiskiä kattoon
                    jotka heräämme näkemään yhdessä

kevyesti
 henki kulkee sisään ulos
  on rauhallista kaivata sinua tässä


vittu että minulla heittää päässä
 mitä, minäkö
         elämää minä     ?
   aa aaa a a ei vittu

malipuna

 valkoisessa aulassa

 katsoo häkkejä portaissa ruukkujen alla

 ei hän täällä sen kummempaa odota

 pukeutuu

 nousee lentokoneeseen

 sytyttää kynttilän silmät kiinni

 näkee eteensä taas

mock sun

   aurinko ratisee laskiessaan kattotiiliä pitkin

   kuin se välkkyisi silmieni kiusaksi
   ja olisin vain hetkiä peräkkäin varjoina seinällä


   sisään lentäneet linnut jättivät punaisen tuoksunsa
                     milloin se voisi näistä nurkista hälvetä
                                                     on vaikea tietää


   pelkään laskea kaihtimet
   unohtaa niin kaikki mikä astelisi aistieni ohitse

susimaailma

  nouda
  noudat
  noudata
  noudatat
 

       tulya

         diurne


          monisäkeinen
          varmuuden vuoksi
          varmuude/n -lle -sta
           


       please find



     kukkapa(i)dassa


 tunten u

  untaka
        kai
             kki


         karttaanimerkitä



  ennen
  enne
  enn
  en

eis

 väsyykö sydän sykkimällä
 vai kun oli niin, ettei edes hengitä
 voikohan elää vailla vastausta
 sitä, jonka ääntä ei kaipaa kuulla


    käännän päätäni käy tuulta sadetta ikkunassa
    korvissa mitä en saa selvää ei siinä ole järkeä

  nauha vaihtuu hiljaa huomiseen
  kahta on kaikella puolta kai
  sen kaiken täältä muistan, ja vielä
  sinä kuin sen minä tahdonkin


 mitä sinä olet

enenet

 istun leveillä oksilla taas
 aivan kuin ne kantaisivat
 lehdet kasvavat jalkojeni lävitse

 virtaisin jo mahlaa
 ja laskeutuisin vain jaloilleni
 taas ensi kerran pudotessa



  kurin sielu kaukana koskettimilla
  mitä hänen sormensa ovat soittaakseen villien äänellä

  puut ladotaan ratojen tieltä
  ladotaan radoiksi, niin kaareviksi
  ne merkitään karttaan itsestään
  ajalle annetaan uusia mittoja

  ilma on luopumisen leikkiä täynnä

  ja joskus ihminen vaeltaa takaisin
  tähän järjen harhaan haluten



perhosnainen
maa
prii prii
lintuma

ulossa

kuinka vanha olit
kun huomasit, että kuu jättää varjoja?



    taiva
   keltainen
  lauseiden tunnistaminen
 paikka

peittä

 mutta hengittipä kuitenkin

keto kussa keinui kuolleetta

  usvan yli vasta yltää utelias

   sokea ompelija ompelee omansa

    178

utopianosäveli

 tjaa

haluan kertoa kevättalvesta, lähtemisestä
  valoista taivaalla
   tuulesta sormieni välissä
    tyhjistä liukkaista kaduista
     kanelin tuoksusta tässä ilmassa
     (sinulle)
 eräistä muistijäljistä:


olemme kuin epämuodostuneet porkkanat


  6.
  mitä muistista on jäljellä


  Katri Helena Räjähti Uuniin


      3.
      jos olisimme kirjoja, asuisimme veden alla
      olisimmeko kaikki hieman kauempana sivuistamme

   minne vesi veisi lämmön meistä
   kun kuin tuuli painuu jokaiseen koloon,
   ei mikään liiku yhtä nopeasti

    vaikka minkä sinä merelle voit
    sinä olet kirja joka jatkuu vielä

ruusu

 tienpientareen takana
 ei valoni tarvi taittua
  ajattelen kai omiani taas
  anteeksi, ei sille ole sanoja:

 febris continua
  näkevinäni - näkevät
   kalavankila
    rahan nahan harava
     ruskohiili

 en pääse tätä lähemmäs
 vaikka arpa osuu joka aamu samojen silmien taakse:
 kuin sattumalta herään samassa kaupungissa
  samojen silmien nähtäväksi

      onko se sattuma
  voinko minä olla jatkuva?
          kuka minut muka keräisi
    tähän muotoon huomenna


                   joku on miettinyt kymmenen vuotta puolestani uudestaan
                                                      lisäten:
                                             missä tuuli nukkuu?

sonder

  continuous lights
   to the hazy roadside
    along which I walk barely seen
     to where I will orbit the earth


       when I was five I counted to one million
      it was the only time I managed to



 erysipelas

akkalansaamea

katso
 täällä talvi taipuu ja piirrustuu
 taitokset mustaa kaikki värit yhdessä
 maassa leviä ä

 piirry valo taivu päivä
 sinä ylväs yön yli yllä
 kuule kun männyt tuoksuvat aikaisin


  harhailijan jalanjäljillä
  askeleen mukana kulki
  terävä aalto vasemmassa korvassa
  se kolina pitää taukoa viimein
  osat eivät enää jäätyneet matkalle


ei halua sanoa
ei ääntä kertoa
toisen rohkeus kestää
tunte(a) pelko(a)


taia
tottalie kaikki

ihmittäin

 miksi voi olla niin vähän
   minä kuulen kaikkia sanoja
   vielä vuosienkin päähän


tahtoisin väittää:
       ei se liity


 onko yksi ansainnut päästä ylös jäljistä
 jotka teillensä kerran astelee?
   ansainnut


minun on toisteltava:
        ehkei se liity


  to stagger

  to deplete

 >

  to ease

sano jae

 jalkani eivät nouse tarpeeksi
 minä painan ja kompastelen portaisiin


   5 ja 2 leikkivät toistensa kanssa
   saartavat toisensa rinkiin suuttuen




                     silmin
                     ei voi nähdä ilman etäisyyttä

aina ka

 |unissa-ajattelija

 |moderni saatana

 |yötäluova

 |ei näe, eroa

   etsikää

   loppuuko aika silloin

  kun sitä ei ole kukaan laskemassa?

 tuleeko vuosia tulevia

 oliko ikäämme ennen meitä

 
   tänään kävelin kotiin
    toistin "elämä" eri kielillä
     tuulen humina mursi korvani
      kello valehteli minulle kolmesti
 

      |ilmansuunta
      |ilmansuuntaa
      |pointless


 odota

 mitä viivoja

 millä pinnoilla

  mitä minä pelkäsin

  te ette haalistu auringossa

   ette, vaikka haalistuva aurinko

   maalaisi teille

contour

 guilt of life - it's all common
 from what I understand

 iho kantaa aina jännitteen
  veri tahtoisi kai ulos
   paine tuntuu taipeista kaikissa
    minä uskon, minä puhkean vielä joskus

 ehkä
  jos viimein kaatuisi rinnettä vasten
  vierisi kevyesti ja onnessa

 

      rakkaus on jotain mihin uskoa,
          etkö usko?
      harva juutalainenkaan on nähnyt itse Jumalaa
      mutta mitä muutakaan hänellä on

   siipiliike humisee päivän mukana
   ihminen on sitä, miksi kasvaa
 
    miksi kasvaisi

                                          koko taivas näyttää niin ystävälliseltä
                                          kun se on täynnä pieniä silmiä

word counts

 | resonant resonant
 | afar reach eight
 | shape central landsc
 | the fault blue          


 Every morning I saw pillars of smoke
 and thought the city was on fire.

   They were always the pipes of a thermal power plant
    which pushed clouds of mist to the black skies.

      I was never surprised:
       nothing would change that day.


                                                 she's aware she
                                                 bears a wingspan
                                                 ...and her heart went into a shameless delirium

lailla

5


   leijua aalloilla aaltojen alla
   sekoittaa lämmin valo, nämä tuoksut ja kylmä
   mitä silmin voi kohdata kohtaamalla
   upota, vaipua ja vaipua aina

       
           raiteiden vaihtuessa mikä vaihtuu todella
           mitkä jääkadut, ne sinua vievät
           joku pudottaa osansa taivaasi akvaarioon
           pisara leviää, vie sävynsä toiselle
           sinikivi halkeaa vihreille seinille

           (minä tahdon rakastua nuorena)



 risteykset murtuvat
 kuin kaukana taivaanrannassa

 jolta valehteleva aurinko
 maalaa meille pettäviä värejä